Miesten viikolla

Jos jotakuta Muumilaaksossa säikäyttää, hän muuttuu helposti näkymättömäksi. Koti-isänä tutustuin uudelleen Muumilaakson elämään. Siellä tapahtuu kaikenlaista kummaa. Näkymätön lapsi –kirjassa Ninni säikähti ja katosi näkymättömiin.

Samanlainen näkymättömyyden tunne tulee usein isälle eron jälkeen. Isä saattaa nähdä lapsiaan huomattavasti entistä vähemmän. Useimmiten mies tuntee jäävänsä eron jälkeen kakkoseksi lasten elämässä. Se on monelle isälle kova pala. Kaikki yhdessä rakennettu näyttää sortuvan. Tällaisessa tilanteessa toimintakyky kriittisen tärkeällä hetkellä on usein heikentynyt, ajatukset kiertävä noidankehää ja tunteet myrskyävät.

Vanhempien erot ovat yleistyneet, mutta isät ovat muuttuneet. Miehet haluavat olla aktiivisesti mukana lastensa kasvussa ja kehityksessä, ja tasavertaiselle vanhemmuudelle on tarvetta. Isät ovat erittäin motivoituneita huolehtimaan lapsista eron jälkeenkin, ja kantavat kovasti huolta yhteyden säilymisestä.

Erossa isyys ja äitiys joutuvat tarkastelun alle. Isät näkyvät lapsiperheiden parissa työtä tekevien ammattilaisten työssä aiempaa enemmän. Isät toivovat ja tarvitsevat huomioimista tasavertaisina vanhempina äitien kanssa.

Miten saada näkymätön jälleen näkyväksi? Miessakit ry:n Isyyden tueksi ja Erosta elossa -toimintatavat ovat yksi polku, joka vie kohti näkyvyyttä.

Miessakkien vertaisryhmien päätössaunoissa,
… miesten puolella kaikki ne karheat ja koruttoman herkät tunteilut talletin huolella. Siitä seurasta elämäni loppuun asti mä saan olla ylpeä.

Miesten Viikko päättyy perinteisesti sunnuntaina isänpäivään – nostakaamme sen kunniaksi lippu salkoon!

Risto Salovaara on Miessakit ry:n Järvenpään yhdysmies ja miesten vertaisryhmien ohjaaja, joka luottaa ihmisyyteen.

 

P.S. – Muumipeikko huusi: Käpälät näkyvät! - Hän näkyy, hän näkyy!

Lainaukset:
- Yleisessä saunassa, Juha Vainio
- Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, Tove Jansson

Sana, jota et löydä Googlesta

Toukokuun lopulla 700 viestintäihmistä kokoontui Meltwaterin ja Digitalistin järjestämään viestintäfoorumiin. Tapahtuman kiteytys: Viestintä organisaatiossa kuuluu kaikille. Viestinnän tulisi olla läpinäkyvää, vuorovaikutuksellista ja omalla persoonalla tehtyä.

Oli hykerryttävää kuulla, että isot yritykset (Neste, Kotipizza, ISS) askartelevat ihan samojen asioiden parissa kuin me pienet järjestöt.

Viestintä pitäisi saada tihkumaan ulos organisaation joka nurkasta.

Mitä isot edellä, sitä me samaan aikaan ja muita latteuksia

Viestinnän tärkeys järjestöissä ymmärretään, vaikka se olisikin delegoitu viestintäosaston tai jonkun yhden orjuutetun (lisä)hommaksi. 

Tokaisenpa latteuden: onnistunut viestintä on yhteistyötä. Perään toinen: sitä tehdään yhä enemmän somessa. 

Tiedätkö, miltä tuntuu palata oman alansa asiantuntijoista koostuvan seminaarin jälkeen sorvin ääreen, kun tuo seminaarista ammennettu innostus kuolee nokkakolarissa muutosvastarinnan kanssa? 
Moni viestintää tekevä tietää. Vielä nykyäänkin käydään keskustelua jopa siitä,

1. onko somesta meille hyötyä (koska keskustelukumppani ei siitä niin välitä)?
2. olisiko parempi, että viestinnästä vastaisivat vain vastuutetut (ettei vaan sattuisi mitään)?


Ei kahta ilman kolmatta latteutta: yhteistyöstä ja hyvästä fiiliksestä saa sellaista ekstraa, mitä ei saa rahalla.

Olen onnekas, koska saan työskennellä järjestössä, jossa viestintäkanavia käytetään joustavasti toiminnan tarpeiden mukaan. Myös somea. Ympärilläni on liuta huipputyyppejä (työntekijöitä, vapaaehtoisia, yhteistyökumppaneita), jotka vievät viestimme paljon kauemmas, kuin itse pystyisin.

Tykkään työstäni ja syy sille on se, että on kiva tehdä hommia yhdessä.

Järjestöt tarvitsevat vapaaehtoisia – viestimään

Hyvinkin tehty viesti on ajanhukkaa ilman tavoitettua vastaanottajaa.
Järjestöillä on kaksi isoa etua verrattuna yrityksiin:

1. Meillä on paljon potentiaalisia viestinviejiä (lähettiläitä). Työntekijät, vapaaehtoiset, jäsenet, yhteistyökumppanit, toiminnassa mukana olleet… 
2. Viestien takana on arvoja, joihin edellä mainittujen on helppo sitoutua ja brändätä itseään niiden kautta.


Itse someilen eteenpäin esimerkiksi Punaisen Ristin viestejä, koska haluan näyttäytyä Punaisen Ristin arvojen kannattajana ja vapaaehtoisena. Kuten muutkin, toimin mielelläni mediana fanittamilleni asioille.

Win-win, vai mitä?

Paluu alkuun: vapaaehtoislähettiläs

Sana jota ei löydy Googlesta on vapaaehtoislähettiläs. Työntekijälähettiläs-osumia on 10 300.

Haastankin yhdistykset nyt käyttämään sanaa, otetaan tavoitteeksi vaikka 1000 esiintymää Googleen!

Kuvassa Marjukka Kähönen

Marjukka Kähönen
viestintävastaava
Parasta Lapsille ry
Twiittaa minulle: @MarJukka


Ps. Kiitos @AnuSauliala sanan käyttämisestä eräässä sähköpostissa!

Yksi kohtaaminen avasi mahdollisuuden uudelle uralle 53 vuotiaana

Vuosikaudet erilaisissa tapahtumamarkkinoinnin tehtävissä toimineena löysin uuden uran työharjoittelun kautta. Tapahtumarikas puolivuotinen sujahti projektiassistenttina työskennellessä, näyttötutkintoa suorittaen, Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston Tukipolkuja terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi–hankkeen (2013 - 2016), Nurmijärven pilotissa.

Tukipolkuja – hankkeen Nurmijärven pilotin projektityöntekijälle Heidi Puumalaiselle kaunis kiitos. Aina hymyilevä ja innostava, sekä uskomattoman positiivinen Heidi perehdytti ja ”kuljetti” minua mukanaan mitä erilaisimpiin kohtaamisiin, joissa tutustuin uusiin ihmisiin ja minut ”puskasta tulleena” otettiin avosylin vastaan. Näissä kohtaamisissa vahvistui tahtoni olla mukana kehittämässä ja toteuttamassa sisältörikkaampaa sekä merkityksellisempää työtä hyvinvoinnin edistämisen parissa.

Työharjoittelussa pääsin sisälle minulle uuteen maailmaan – järjestö- ja hanketyöhön, mm järjestöjen välisen ja järjestö-kuntatoimijoiden välisen yhteistyön kehittämiseen sekä vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan kehittämistyöhön. Tukipolkuja – hankeen aikana luodut verkostot johdattivat minut aivan uuteen työmaailmaan, josta löytyi myös uusi työpaikkani

Huhtikuussa aloitin Kotien Puolesta Keskusliitto ry:n palveluksessa, Resurssikeskus lähellä sinua - Yhteisöllisyydestä voimavara ihmisten arkeen – hankkeen projektisuunnittelijana. Projektissa vastaan yhdessä hankkeen pilottipaikkakuntien Kotien Puolesta paikallisjärjestöjen kanssa vapaaehtoistoiminnan kehittämistyöstä. Hankkeen toteutuksessa on päävastuu Valli ry:llä. Hankkeesta lisää tästä linkistä.

Yhteistyö jatkuu siis vielä monellakin muotoa Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry:stä tutuksi tulleiden työntekijöiden kanssa. Teihin on ollut ilo tutustua. Upeaa, kun vielä tapaa sydämensä pohjasta työstään nauttivia ihmisiä ja hienoa, kun sain olla osana tällaista työyhteisöä.

Kaikilla kohtaamisilla on oma tarkoituksensa. Yhden yllättävän kohtaamisen seurauksena minulle löytyi aivan uudet polut työmaailmassa sekä ihana työelämäkumppani. Erittäin merkityksellisiä ovat työyhteisöjen päivittäiset kohtaamiset, vietämmehän suuren osan päivästä juurikin työkavereiden parissa. Vaikka työpäivät eivät aina helppoja ja hauskoja olekaan, tulisi näiden kohtaamisten antaa voimaa jaksaa muuten arjen rutistuksessa. Kohtele siis työkavereitasi ja muita ihmisiä niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan. Hetki aikaa kuunnella, hymy ja ystävällinen sana eivät ole itseltä pois, mutta voivat pelastaa jonkun muun päivän.


Aurinkoista ja lämmintä kesän odotusta kaikille! 

-Kati Nikola

Kuvassa Kati ja Heidi tammikuussa 2016

Kati Nikola toimi Yhdistysverkoston Tukipolkuja 2013 - 2016- hankkeessa opiskelijana elokuussa 2015 - tammikuussa 2016.

Sanat tärkeitä järjestösektorille

Sosiologit totesivat 1970-luvulla, että aina kun jotakuta tuetaan, tuettava menettää kykynsä saavuttaa itsenäisen pärjäämisen ja selviytymisen, ja hänestä tulee riippuvainen. Siksi ei pitäisi tukea ketään ja siksi meidän pitäisi kolmannella sektorilla tiedostaa tämä asia jatkuvasti ja saada tukeminen pois teksteistämme. Olen omissa teksteissäni käyttänyt vertaistuen sijasta vertaisuutta, vertaistoimintaa ja vertaisryhmää. Tämä vertaisuus on todella loistava keksintö, se toimii hienosti ja on ongelmaton. 

  

Korjaantuminen tulee teksteihini ja ajatteluuni sekä psykoterapiasta että lääketieteestä. Lääketieteessä on käynnissä tutkimus ja keskustelu, jossa on jo todettu, että sellaista kuin sairautta ei lainkaan ole, on vain vikoja. Vikojen hyvä puoli on se, että ne voivat korjaantua. Sen vuoksi paranemisesta puhuminen on hiukan vanhanaikaista. Pitäisi puhua korjaantumisesta.

Minä olen tällaisen siirtymävaiheen merkeissä käyttänyt molempia sanoja rinnakkain, kuten tässäkin tekstissä. Se vaatii vähän vaivannäköä, mutta kuulijoiden, lukijoiden oivallusketjut pääsevät liikkeelle ja etenemään. Monet ovat sanoneet, että korjaantuminen on parempi ja oikeudenmukaisempi termi.

Nämä lääketieteen tutkimukset ovat lähteneet liikkeelle uuden tieteenalan epigenetiikan helmoista äskettäin. Psykoterapiassa tämä on jo vanhaa tuttua. Psykiatrit ovat viitisen vuotta sitten onnistuneet kirjoittamaan psykoterapian vanhat totuudet tieteeksi, niin että nyt tätä on myös psykiatrian huipulla. Suomessakin Psykiatriyhdistyksen huipulla on Tampereen psykiatriajohtaja Klaus Lehtinen tehnyt juuri näissä asioissa uraa uurtavaa työtä (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri). Maailmalla näitä tutkimuksia on tehty jo paljon, ja uran uurtaja on ollut Bruce H Lipton, lääkäri, mikrobiologi, lääkäreiden kouluttaja, josta Wikipedia antaa valitettavan kehnon esittelyn. 

  

Korjaantumisen luonnonilmiöt korjailevat myös vikojen kasautumia vika vialta, ja jopa aika nopeata tahtiakin. Tästä asiasta on jo saatu sellaisia tuloksia, että vikojen korjaantuminen nopeutuu paljon jos potilas, asiakas, päätyy siihen, ettei ole enää minkään menneisyyden vanki, ei edes geneettisen, ja heittäytyy ajatuksissaan suuren luonnon syliin. Nämä kaksi asiaa löytyivät kaikilta tutkituilta parantumattomiksi sairauksiksi luulluista korjaantuneilta Liptonin tutkimusryhmän analyyseissa. Ollaankin siinä käsityksessä, että tällainen ajattelu nopeuttaa kaikkea korjaantumista.

 

-Juha Korkee on mielenterveysaktivisti ja ajattelija, joka on Tuusulan Seudun mielenterveysyhdistys TUUMI ry:n jäsen.

www.tuumi.info 

Kypärä päähän ja rohkeasti virtaan

Minulla on kaksi intohimoa: koskimelonta ja järjestötyö. Koskimelonnassa on vauhdin hurmaa, siinä tutustuu mukaviin ihmisiin, saa hien pintaan ja joutuu joskus melomaan hetken vastavirtaan. Järjestötyön arki on samanlaista. Vauhtia ja tekemistä riittää ja matkan varrella saattaa olla yllättäviä pyörteitä. Jos kaadun, olenko veden varassa yksin?

Ensimmäinen asia, joka koskimelonnan alkeiskurssilla opetetaan, on se, että matkaan lähdetään aina reskuttajan kanssa. Reskuttaja on kaveri, joka auttaa sinua pääsemään takaisin kajakkiin ja jatkamaan matkaa, jos kaadut. Hän tuo turvaa ja voi auttaa uuden opettelussa.

Tämän tulisi olla ensimmäinen oppi myös järjestötyössä. Tee yhteistyötä. Jokainen meistä on erityisosaaja jossain, mutta harva kaikessa. Kun toimit yhteistyökumppanin kanssa, opit häneltä ja osaamisesi kasvaa. Mitä useampi yhteistyökumppani, sitä laajempi osaaminen ja useampi idea saadaan käyttöön. Esimerkiksi tapahtuman järjestämisessä tämä voi tarkoittaa resurssien säästämistä, monipuolisempaa ohjelmaa ja enemmän osallistujia.

Yhteistyö on merkityksellistä erityisesti vaikuttamistyössä. Mitä laajempi joukko asian takana on, sitä todennäköisemmin viesti kuullaan ja huomioidaan. Tämä korostuu tulevaisuudessa, kun toimijat ovat entistä suurempia. Yhden yhdistyksen on vaikea päästä vaikuttamaan esimerkiksi suuryrityksen, kuntaliittymän tai sote-itsehallintoalueen asioihin.

Jos yhdessä tekeminen on sinulle uutta, kuinka lähteä matkaan? Etsi potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Varaa tarpeeksi aikaa, sillä onnistuneen yhteistyön perustana on luottamus. Opettele lukemaan virtaa. Löydä reitti, jonka kautta pääset todennäköisimmin kaatumatta perille. Kun keskityt matkaan, sen kohtaamisiin ja yllätyksiin, pääset samalla iloitsemaan uusista maisemista.

Vaikeimpia tällä matkalla ovat vedenalaiset kivet, joita ei näe. Näitä ovat esimerkiksi toimijoiden erot reagointinopeudessa, erilaiset viestintätavat tai toisistaan poikkeavat odotukset yhteistyöltä. Ne saattavat pysäyttää matkasi hetkeksi. Ne saattavat kaataa sinut tai yhteistyökumppanin. Ei hätää, olette toistenne reskuttajia ja huolehditte siitä, että matka jatkuu yhdessä.

Pian huomaat, miten antoisaa yhteistyö on. Sinä ja yhteistyökumppani jännitätte yhdessä, onnistuuko toiminta niin kuin on suunniteltu, pääsettekö perille ja saavutatteko määränpään. Pohditte ja teette asioita yhdessä, autatte väistämään kiviä, teette vaikuttamistyötä saman asian puolesta. Nautitte matkasta. Kun saavutatte tavoitteen, iloitsette siitä yhdessä, ja se yhteistyössä on parasta: onnistumisen riemu.

Yhteistyön ja onnistumisen iloa vuodelle 2016!

Alicia Perho on Yhdistysverkoston toiminnanjohtajan sijainen ja aloitteleva koskimeloja. Tällä hetkellä hän treenaa järjestövaikuttamista ja eskimokäännöstä.

Yhdistysten voimin hyvää elämää

Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto hahmotti syyskokouksessaan 26.11.2015 Nurmijärvellä vuoden 2016 toiminnan suuntaviivoja. Yhdistysverkosto hyväksyi kokouksessaan vuoden 2016 toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä valitsi hallitukseen jäsenet erovuoroisten tilalle.

Syyskokouksessa saattoi ylpeänä todeta, miten paljon tämä 45 keskiuusmaalaisen sosiaali- ja terveysjärjestön yhteistyöelin on kahdeksan toimintavuoden aikana saanut aikaiseksi yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa. Selkeästi näkyi myös se, että Yhdistysverkosto on saavuttanut merkittävän aseman ja hyväksynnän keski-uusmaalaisessa yhdistyskentässä. Yhdistysverkostosta on kehittynyt jäsenyhdistystensä yhteistyöelin ja yhteinen ääni muuhun yhteiskuntaan päin.

Tärkeällä sijalla ensi vuonnakin on vapaaehtoistoiminnan kehittäminen ja laajentaminen alueen kunnissa. Yhdistysverkosto tukee jäsenjärjestöjen vapaaehtoistoiminnan organisointia ja käytännön toteutusta.  Suuren suosion saavuttanut vapaaehtoistoiminnan peruskoulutus toteutetaan aikaisempien vuosien tapaan Järvenpäässä. Tämän mallin levittämistä valmistellaan myös muihin Keski-Uudenmaan kuntiin.

Vuoden aikana Yhdistysverkoston tavoitteena on tiivistää alueen kuntien kanssa käytävää vuoropuhelua ja niiden yhteistyötä alueen yhdistysten kanssa. Tähän tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia Yhdistysverkoston Tukipolkuja -hanke, jossa on jo kehitetty yhteistyömuotoja Järvenpään ja Nurmijärven pilottialueilla. Yhdistysverkostolla on valmiutta ja halua olla mukana alueemme sote-hankkeessa ja tuoda esiin alueemme eri järjestöjen mahdollisuuksia ja keinoja asukkaiden hyvinvoinnin edistämisessä. Järjestöjen osaamista ja voimavaroja ei saa unohtaa sotea toteutettaessa!

Yhdistysverkoston toimipisteessä vanhassa Sahan koulussa sijaitsee kaikille avoin tupa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa tuvan kaikki toiminnat ja tapahtumat ovat jäsenyhdistysten tai muiden yhteistyökumppanien toteuttamia. Näin voidaan toimintaa laajentaa entistä enemmän ja useimmille kohderyhmille.

Yhdistystoiminta Keski-Uudellamaalla on monin tavoin aktiivista. Meillä on lukuisa joukko vapaaehtoisia, jotka monipuolisella toiminnalla ja palveluilla tarjoavat virkistystä, vertaistukea, tietoa, neuvoa keskiuusmaalaisille. Tällaisella toiminnalla yhdistysten aktiivit edistävät todella merkittävästi monen keskiuusmaalaisen hyvää elämää. Tällaista arvokasta työtä haluaa Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto edistää edelleen yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa.

Voimaa ja hyvää mieltä teille kaikille yhdistysväelle!

Mauno Lehtinen on tuusulalainen sosiaalineuvos, joka jatkaa Yhdistysverkoston puheenjohtajana.